Valitse oikein

 Jos haluat suorittaa yrittäjyyden ammattitutkinnon, ÄLÄ ikinä valitse Lappiaa. Surkee opetus. Se on vain oppilaitoksen rahankeruuta varten. 

Taas lisää kuormaa elämään

 18 vuotta! 18 Vuotta! Todellakin Suomessa kestää saada 18 vuotta diagnoosi ihan suht yleiseen sairauteen. 

18 vuotta olen lekureille kertonut oireitani, joita en toki ole itse osannut mihinkään liittää. Niitä on vähätelty ja vähätelty. 

Minusta ei ole enää jäljellä mitään. Työkykyni on mennyttä ja sitä tuskin saadaan ikinä takaisin. Todennäköisesti olen saanut lisäsairauden, koska varsinaista sairautta EI ole hoidettu. Lisäsairautta ei voi parantaa millään tavalla enää. 

Tätä minun sairautta en tietäisi edelleenkään, mutta hoitaja vaati lääkärin määräämään kyseiset kokeet, vaikka lääkärin mielestä kokeet olisi turhia. Näin lääkäri kirjoitti omaan kantaan, että hän ei usko, että näistä verikokeista löytyisi mitään uutta tietoa, vaan kaikki oireeni viittaa vain vuosi sitten tehtyyn magneettikuvauksen löydökseen eli muutaman selkänikaman rappeutumaan ja neljään pullistumaan. Hänen mielestä löydös viittaa oireisiini. 

Hupsista hupsista. Juuri ne hoitajan ehdottamat verikokeet näyttikin jotakin. 

Enää minun ei tarvitse ajatella oireideni olevan vain  kuvitelmaa. Sairaus on saanut edetä 18 vuotta ja tehdä tuhojaan. Sitten vielä joku ihmettelee, miksi olen ihan loppu. En kykene enää ilman kipuja kävelemään, enkä istumaan kauan. 

KAIKKI oireeni löytyy sairauteni oirelistauksesta ja myös siihen liittyvästä lisäsairauslistauksesta. KAIKKI. 

Suomen terveydenhuolto on pelkkä vitsi!!!!

Elämässä eteenpäin

Paljon on tapahtunut. Tällä kertaa hyviä asioita. Pyrin poistamaan asioita, jotka ei vie eteenpäin. 

Ihmisen on hyvä pysähtyä funtsimaan n. kerran kuussa onko riippakivenä opiskeluja, asioita tai muuta semmoista, jotka ei johda mihinkään. Turhia juttuja ei kannata pitää matkassa mukanaan, koska ne vie energiaa tärkeiltä asioilta. 

On kysyttävä itseltään haluaako nauttia elämästään tai hiertääkö jokin tai jotkut sinua jatkuvasti. Jos näin on, karsi ne pois. Elämä on liian lyhyt. Älä pilaa sitä negatiivisuuden ilmapiirissä. 

Itse poistelen kaiken pois, mikä saa minulle kurjan olon. Ei minun tarvitse sietää mitään semmoista, mikä ei tuota minulle hyviä energioita. 

Kun kaikki negat poistettu, voi syömäpuikotkin repästä aivoista ulos. Aivot korjauttaa nopeasti puikkojen tekemät kolot. 

Piikkejä ja kuoppia matkalla

 

pixabay

Tavoitteeni oli postata matkastani yrittäjyyteen ja muiden tavoitteiden saavuttamisistani säännöllisesti lähes päivittäin. 

Heti alkuun tuli isompi tauko, kun piti totutella syömäpuikkojen uuteen asentoon. 

pixabay

Aivot joutuivat kokemaan uusien piikkien iskeytymisen suoraan hermoverkkoon. 

Olin opettajani kanssa keskustellut haasteistani terveyteni kanssa. Hän neuvoi antaa lääkärille vielä yhden mahdollisuuden, jos seuraava lääkäri tekisikin enemmän kuin voivottelisi oireitani.                                                                   

No ei ollut apua. Hän jopa keksi lisää syitä, miksi HÄN ei uskalla antaa lääkettä, jota tarvitsen, jotta ehkä voisin voida paremmin. Tämähän on ihan julkisestikin tiedostettu, ettei naisten ongelmilla ole mitään merkitystä. Voisin vannoa, että hyvin monet naiset joutuvat työelämästään luopumaan vain siksi, ettei vaivoja oteta tosissaan. 

pixabay

Naisen elämä voi olla vuorikiipeilyä jäisessä vuoressa. Pari askelta pääsee eteenpäin ja monta askelta liukastuu alaspäin. Tässä yhteiskunnassa vain rahalla saa terveydenhuollon apua. 

Olen tällä hetkellä taas vuoren juurella, enkä tiedä jaksanko enää yrittää kokeilla pääsenkö huipulle. En tiedä, onko edes merkitystä tekemisissäni. Vuoren juurella on se helpottava tunne, ettei tarvitse enää yrittää, eikä siellä myöskään väsy. 

Minun aivoni, eivät anna kuitenkaan rauhaa. Haluan olla toimiva yksilö. Haluan kehittää kaikkea kivaa. 

Kun tein mind mappia opettajan kehotuksesta, tajusin, että minun on palattava alkuideaani ja sitä ideaa vahvistettava. Jos en jaksa päivittäin työskennellä paljon, teen pienen pieniä steppejä. 

On parempi hiipiä kuin ei liiku eteenpäin lainkaan. Teen siis joka ikinen päivä edes yhden asian yritysideani eteen. 

Tammikuussa aloitin agrologikoulutuksenkin tämän rinnalle, mutta sen suhteen olen luovuttanut kokonaan. Olen jo lopettanut koulutuksen, vaikka en ole irtisanoutunut virallisesti. Pakko luovuttaa jostakin, kun voimat pakkasella, eikä pysty pakottamaan itseäni enää yhtään enempää. 

Rahatta ei voi ihminen elää, siksi keskittyttävä siihen, mistä voisi tulla edes elämisen verran tuloja. Siksi yrittäjyysopinnot vietävä maaliin ja tehtävä yrittäjyyden eteen kaikkensa, mihin pystyy.

Itseasiassa minulla on taas paljon lisä intoa kaikkeen yrittäjyyteeni liittyvään asiaan. Yhteen osatekijään on yhteistyötäkin luvassa ns. verkostoa saatu herätettyä. En ole ikinä miettinyt verkoston tärkeyttä. Se ei ole kuulostanut siltä, mitä tarvitsen. En ehkä tarvitse itse tekemiseeni verkostoa tai sen eteenpäin viemiseen, mutta verkoston tuki on kaikille voimia antavaa. 

Loppuviikon keskityn markkinointikanavien mietintään. Somessa tulen markkinoimaan, niin ainakin perustettava tilejä seuraavaksi ja kehittää niihin sisältöä. 

Kuten Jari Sarasvuo eräässä videossaan sanoi, että kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka ovat intohimo ja muutenkin tekee niiden parissa keskittyneesti töitä. Tämä oli adhd ja add ihmisille ohjeeksi. Ja toi lause oli tiivistetysti lainattu, eikä suoraan. Tämä kyseinen video sai minut miettimään, mitä teen ja mihin jatkan matkaani.

To do listan unohdus

 To do...to do...

                                                        https://pixabay.com/fi/images/search/list/

Otin eilen illalla kynän käteeni ja väsäsin tälle päivälle to do listan. Yritin olla kohtuullinen ja vain semmoisia laitoin, joiden luulin pystyväni toteuttaa.

Aamu alkoikin taas koomassa. Heräsin kello 5.30. Heti suoraan silmät ummessa koirat ulos, jonka jälkeen lapset kouluun. Kello 7, kun lapset olivat lähteneet, nukahdin aamupäikyille. Niitä sitten kestikin parisen tuntia. Tämä naisena olo on sitten mukavaa. 

Ensin olet kuukautisten takia vuodesta toiseen zombina kolme viikkoa kuukaudesta. Sitten kun ne eivät häiritse, olet 24/7 zombina. Ehkä yritän syntyä seuraavassa elämässä miehenä. 

Ihan pilalle ei päivä mennyt. Sain sentäs kuunneltua Viinikoulun luennon ja tehtyä sen luennon pohjalta tentin. Pääsin jopa läpi, vaikka itse luennosta en muista muuta kuin, että kerrottiin viineistä. Sepä taisi olla ihan ideanakin, että Viinikoulun luennot kertovat viineistä. Pääsin toki läpi, mutta liian huonoilla arvosanoilla, niin haluan uusia sen. On siis pakko käyttää itselleni sopivampaa tapaa opiskelussa, muistiinpanot. 

Minun on siis kaikista tehtävä muistiinpanot, jotta muistan edes jotakin. Minun möyhennetyillä aivoillani saankin pohtia kunnolla muistiinpanoja tehdessäni, miten ne teen, jotta muistan asiat vielä myöhemminkin. Analysoiden. Se on avainsana muistamiseen. Ja keskustellen asian kanssa. On muuten todella raivostuttavan hidasta ja raskasta opiskella tällä tavalla, mutta vain niin muistan. Yritetään uudelleen tenttiä, kun luulen osaavani paremmin. Olen tyytyväinen, jos saisin 80-90% oikein. Toki 100% olisi parempi tulos.

Sain hiukan mietityttyä yrttikeräilyaikataulua. Tai siis ainakin huhti-toukokuun osalta. On niin paljon kerättävää, niin aloitettava heti, kun lumet ovat sulaneet. Lunta on kyllä sen verran paljon jäljellä, ettei se heti sula. Menee vielä tovi ennen kuin maata on näkyvissä.  Saattaa mennä huhtikuun aivan loppuun ennen kuin pystyn keräilemään mitään. Huhti-toukokuussa se lähinnä onkin juurien keräilyä. Mahlaa toki voisi myös, mutta sen säilyttäminen tuottaa haasteita. En halua pakastaa. Pihkaa olisi hyvä saada paljon talteen. Sitä en ole ikinä kokeillut ottaa. Olen kyllä videoista ohjeita katsellut, mutta toteutus on jäänyt. 

On siis paljon huhti-toukokuulle hommaa. 

Tulipa luettua Lapillinen lehteä(lehti ilmestyy Lapin Kirjallisuusseuran jäsenille) tänään. Oli hyvä juttu omakustantantamisesta. Olen kaksi kurssiakin käynyt aiheesta, ettei sinänsä minulle uutta asiaa, mutta juttu oli hyvä kuitenkin. 

Olen tosissani miettinyt kustantaa itse. Hullua, mutta se vapaus. Ensiksi on se pieni homma tehtävä nimittäin kirjoittaminen. Minulla on raakileita koneella, mutta en lähde niitä nyt editoimaan, vaan ihan uuden tekstin aion taikoa. Sille on jo aikataulu kehitetty. Aloittaminen on vain siirtynyt huomiseen ja huomiseen. Tämän vuoden viimeisenä päivänä sen oltava valmis. Jännityskirja siitä tulee. Toivottavasti. Joudun käyttämään kustannustoimittajaa apunani, niin on siihenkin säästettävä rahaa. Samalla tässä ohessa saatava eräs nuorten kirjan trilogian ensimmäinen osa valmiiksi. 

Joskus kymmenen-viisitoista vuotta sitten minulla oli rutiini kirjoittamisessa, mutta ajan myötä se jäi. Silloin joka ikinen päivä kirjoitin päivittäin kaksi tuntia kello 17.00-19.00. Kyllä, lasten kiljuessa ja kaiken mölyn keskellä. Kun opiskelin Oriveden opiston käsikirjoituksen monimuoto koulutuksessa, meidän ohjaava opettaja Anja Kolehmainen (entinen Ylen dramaturgi) soitti. Hän ihmetteli, kuinka pystyin kirjoittamaan siinä mekkalassa. (Hän siis soitti juuri kirjoittamisaikaan.) Hän on ollut minun kirjoittamisprosessissa ainoa ihminen, joka on kannustanut minua jatkamaan kirjoittamista. Valitettavasti hän on jo kuollut, enkä saanut hänelle lähettää ensimmäistä julkaistua kirjaani. Se miten sain tietää hänen kuolemasta, kerron joskus myöhemmin. Se ei ole nimittäin ihan normaali tie. Minulle hänen kuolemansa jätti aukon, vaikka emme olleet moneen vuoteen oltu yhteydessä. 

Kun minulta kysytään, mitä haluaisin eniten tehdä, siihen on helppo vastata. Haluaisin vain kirjoittaa ja lukea. 

Lukemiseen minun on jätettävä aikaa päivittäin, vaikka olisi kuinka kiireistä. En voi elää ilman lukemista. Sen toki voi aavistaa, jos näkee minun kotini kirjahyllyt. Kirjoja on kertynyt. Omia kirjoja viisi kirjahyllyä ja tarvitsen yhden kirjahyllyn lisää. Lisäksi lapsilla yksi kirjahyllyllinen kirjoja. Tietenkin sitten on heillä omat vielä erikseen. 

Minun lapseni sitten varmasti lukee, kun kirjoja riittää ja äiti lukee. Ei lue kuin muutama. 

Vielä tälle illalle on parin tunnin luento. Huomisen päivän toivon olevan tuotteliaampi.  Jospa saisin höllennettyä syömäpuikkojani tai ainakin väännettyä eri asentoon, niin ei niin häiritsisi aivotyötäni.

ALOITUS

Elämä on pyörähtänyt viimeiseen kolmannekseen. 

 
                                                                        kuva: pixabay

Jos nyt en tee, mitä haluan, jää haaveeni toteuttamatta. Joskus on ihan hyvä vain unelmoida, mutta haluanko itse jättää unelmani toteuttamatta, onkin sitten ihan eri lukunsa. En nimittäin usko, että kuolinvuoteellani olisin tyytyväinen elämääni, jos en toteuta unelmiani.

Elätkö sinä elämääsi ajatellen sitten joskus? Tähän ikään eläneenä voin kertoa sinulle totuuden, ettei sitä joskus aikaa ikinä tule, jos et järjestä aikaa sille nyt, tässä hetkessä. Ei kaikkien unelmien ehkä ole edes tarkoitus toteutua, mutta kysy miksi sitten unelmoit.

Minulla oli ensin nuoruus. Sitten lapset. Tuntuu, että opin elämään sitten kun elämää. 

Lapsena jo unelmoin kirjojen kirjoittamisesta. Nuorena en voinut muuta kuvitellakaan kuin elää maalla kymmenen lapseni kanssa ja kirjoittaa. 

Peruskoulussa kirjoittaminen ei ollut vaikeaa. Kirjoitin ainekirjoituksina pitkiä tarinoita. Sitten perustin perheeni ja vasta aikuisena menin lukioon. Luulin osaavani kirjoittaa. En ikinä ollut epäillyt taitojani. Lukion äidinkielen opettaja mursi minun luuloni. Tuntui, ettei mikään kelvannut hänelle. Olin kielivammainen, jonka kannattaa unohtaa kirjoittaminen. Kirjoitelmissani kaikki  olivat väärin. Toki tajuan itsekin, ettei oikeinkirjoitus tai kielioppi suju minulta. Äidinkielen opettaja jopa ehdotti, että voisin tehdä ylioppilaskokeissa S-kielenä suomen. Hän siis oli luullut minun olevan vieraskielinen... Niinkö huonosti kirjoitan...

Ei nyt jumiteta pelkkään kirjoittamiseen. Minulla on paljon asioita, joita haluan toteuttaa. 

Tämän blogin tarkoitus on seurata elämääni ja yritykseni perustamista. 

Ei en ole perustamassa miljoona bisnestä. Minulle riittää, että yritys tuottaa minulle leivän päälle juustoa ja jotain lihaa rehujen kera. Rehutkin nykyisin on aika kalliita, jos ajatellaan, ettei ne täytä mahaa lainkaan. Vitamiinit purkista tulee halvemmaksi.

Haluan perustaa yrityksen, joka tuottaa minullekin hyvän olon. Haluan herätä päivään onnellisena, kun voin luoda jotakin. Olen siinä iässä, etten siis voi enää luoda uutta elämää, jonka takia on  erittäin tyhjä olo. Nyt on siis aika luoda uutta omin käsin. Toivon, että voin luoda muillekin iloa ja piristystä elämään. 

Mikä yritysideani on?  Perustan kustantamon omille kirjoilleni ja peleille. Verkkokaupan, jossa myyn edellä mainittuja + käsityöllä tehtyjä tuotteita sekä yrttihörhönä yrttituotteita. 

Tuleeko kaupasta sekametelisoppaa. Saattaa tulla, mutta minun näköinen soppa. 

Riittääkö asiakkaita, jos kauppa rönsyilee? Viime kädessä markkinointi on se tärkein pointti kaikessa, eikä se mitä kauppa myy. On löydettävä asiakkaat tuotteilleni, niin on panostettava markkinointiin hyvin. 

Isoin syy tämän blogin aloittamisella on, että voin pitää päiväkirjaa tekemisistäni yritykseni eteen. Opiskelen vaikka on jo toinen jalka kuoliossa ja pää täynnä sumua, haluan kertoa myös kuinka opiskeluni etenee. Opiskelen siis yrittäjyyden ammattitutkintoa Lappiassa ja agrologiksi Seamkissa. Jos yhtään mietityttää kannattaako vanhana opiskella, voin sanoa sen olevan haasteellista, kun aivot on sulaa lietettä. 

Yrityksen kehittäminen on tuottanut minulle suuria haasteita, kun kaikki asiat pyörii päässäni kuin tuuliviiri. Jos minulla ei ole aikaisemmin ollut ADHD, tämä vanhuus on ainakin sen kaivellut ulos aivosolujeni keskiöstä. Joku käynyt syömäpuikoilla kaivelemassa kaikissa aivolohkoissani. 

Niinpä siis ei aloiteta enää huomenna, vaan aloitetaan unelmien toteuttaminen tänään.